3.5.2010 SUOMEN TULEVAISUUDEN SUUNTA Puolentoista vuoden talouspudotuksen jälkeen orastavaa kasvua on näkyvissä, mutta kasvusuunta ei ole itsestäänselvyys. Meidän on tehtävä hartiavoimin töitä julkisen talouden tasapainon eteen ja jatkuvalle velanotolle on saatava piste, jottei Suomi joudu hallitsemattomaan velkakierteeseen. Me kokoomuslaiset kannamme vastuumme siitä, että Suomi on hyvinvointiyhteiskunta taloustaantuman jälkeenkin ja laadukas koulutus ja terveydenhuolto sosiaalipalveluineen varmistetaan. Tällä hallituskaudella tehdyt päätökset ostovoimaa parantavista veronkevennyksistä, menoleikkausten välttämisistä ja palvelutason ylläpitämisestä ovat olleet oikeita. Teollisuuden rakennemuutos tuo meille suuria haasteita, sillä poistuneet työpaikat eivät palaa samoille toimialoille. Työurien pidentäminen ja yrittäjyyden toimintaedellytysten vahvistaminen onkin aivan keskeistä, kun haemme uutta kasvua ja kasvun aloja vaikka uusiutuvan energian ja ympäristöteknologian alalta. Tuottavuutta on mahdollista lisätä pidentämällä työuria niin alku- kuin loppupäästä. Muun muassa opiskelijavalintoja kehittämällä ja jatko-opintoihin pääsyä helpottamalla vähennämme välivuosia ja saamme nuoret nopeammin työelämään. Myös tuottavuuden lisäys julkisella sektorilla on kriittistä, sillä tällä hetkellä se imee yhä suuremman osan työvoimasta. Vuonna 2000 julkisella sektorilla oli neljännes suomalaisesta työvoimasta ja ennusteiden mukaan määrä noussee vuonna 2030 kolmannekseen. Huoltosuhteemme takia niin rakenteet, sisällöt kuin menetelmät vaativat uudistamista. Esimerkiksi sähköisen asioinnin tuomat kustannussäästöt, uudet palveluinnovaatiot ja yhteistyön edut on hyödynnettävissä nykyistä paremmin. Suomen pitää olla houkutteleva maa niin kotimaisille kuin ulkomaisille yrittäjille ja investoinneille. Pääomien ei pidä ohjautua vain niin sanottuun passiiviseen rahaan, kiinteistöihin ja arvopapereihin, vaan yritystoimintaan. Se onnistuu kannustavalla verotuksella. Työn tekemisen, työn teettämisen ja omistamisen pitää olla jatkossakin kannattavaa. Anne-Mari Virolainen |