Juhani Nummentalo
Salon kaupunginhallituksen pj.

19.4.2010

POTILAALLE LISÄÄ VASTUUTA - MISSÄ ON VALTA?

Nykysuomalainen on entistä koulutetumpi ja itsellisempi. Jos vertaamme vaikkapa liikuntavammaisia tai reumapotilaita nyt 2010-luvulla ja 1960-luvulla, erot ovat valtavat. Vielä puoli vuosisataa sitten moni liikuntavammainen eli laitoksessa tai melkein vankina omassa kodissaan. Liikkumisen apuvälineet olivat huonosti suunniteltuja eikä tarjolla ollut montaakaan invataksia koko maassa. Reumapotilaiden arki oli taistelua raskaiden lääkehoitojen, kipujen ja jatkuvien leikkausten kanssa. Monelta katosi liikuntakyky ja sitä myötä vapaus ja ammatti jo nuorella iällä.

Lääketieteen kehitys ei ole yksin vaikuttanut vammaisten ja pitkäaikaispotilaiden elämään ja asemaan yhteiskunnassa, vaikka parantuneet hoidot ovat suorastaan mullistaneet käsityksiä ja kokemuksia monista vammoista ja taudeista. Erittäin merkittävä rooli on ollut potilas- ja kansalaisjärjestöjen toiminnalla. Järjestöt ovat monin eri keinoin ajaneet vammaisten ja potilaiden oikeuksia. Järjestöjen edustajat ovat vaatineet kuntapäättäjiä ja kansanedustajia sekä virkamiehiä parantamaan palveluita ja osallistumismahdollisuuksia. Järjestöt ovat luoneet mediajulkisuutta vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ongelmille ja asioille.

Monet suomalaiset vammaiset ja pitkäaikaispotilaat ovat olleet aktiivisessa roolissa niin järjestöissä kuin kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Meillä on syöpäpotilaita eduskunnassa, diabeetikkoja opettajina ja aistivammaisia valtion viranhaltijoina. Vielä muutama vuosikymmen sitten tällaiset asiat eivät olleet itsestäänselvyyksiä.

Koulutustason ja parantuneiden hoitojen myötä pitkäaikaissairaita ja vammaisia haastetaan myös ottamaan entistä suurempi vastuu omasta sairaudestaan tai vammansa kuntouttamisesta. Ei ole järkevää eikä tarpeen, että vastuu omasta terveydestä ja kunnosta jätetään vain yhteiskunnan vastuulle. Kunta luo mahdollisuuksia esimerkiksi erityisryhmien liikuntaan, erityisryhmät sitten luovat omat heille sopivat tavat käyttää näitä liikuntapaikkoja ja -palveluita. On ihmisen itsemääräämisoikeuden ja itsetunnonkin kannalta tärkeää, että voi itse kantaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan.

Kun on vastuuta, missä on sen vastapainona valta? Kun ennen vanhaan puhuttiin sairaista ja vammaisista usein ”vähäväkisinä”, viitattiin sillä vähäiseen valtaan. Nykyajan pitkäaikaissairaalla ja vammaisella on vastuun lisäksi myös valtaa. Valta yhteiskuntaan ja omaan kotikuntaan kanavoituu parhaiten potilas- ja vammaisjärjestöjen kautta. Aivan kuten kuntavaaleissa kuntalaiset antavat valtakirjan äänestämälleen valtuutetulle, antavat potilas- ja kansalaisjärjestöjen jäsenet valtakirjansa yhdistyksensä hallitukselle ja johdolle. He puhuvat ”suuta suuremmalla” eli kaikkien jäsentensä puolesta.

Hyvät lukijat – pitäkää itsestänne huolta ja liikkukaa!

Juhani Nummentalo