Kevät on jo pitkällä, vaikka säiden puolesta sitä ei aina huomaa. Pelloilla pörräävät traktorit Etelä-Suomessa ovat varma kevään merkki. Itselläni vaalikentät koko Suomessa ovat näköpiirissä ja kierros on nyt tosissaan alkanut. Taas kerran huomaan, kuinka suuri maa Suomi on. Mitä pohjoisemmas mennään, sitä kitsaammin kevät etenee. Euroopan parlamenttivaalit ovat ensi kesäkuun 7. päivänä ja silloin valitaan Suomea edustamaan 13 parlamentin jäsentä eli meppiä. Toisin kuin Suomessa usein ajatellaan, sillä, kuka Brysselissä istuu on suurta merkitystä. Mepit ovat raskaan sarjan vaikuttajia ja heidän taustansa on usein myös vaikuttava. Euroopan parlamentissa istuu lukuisia entisiä ja miksei tuleviakin valtionpäämiehiä sekä ministereitä. Tästä on jo monta oivaa esimerkkiä. Mepit päättävät monista meitä jokaista koskevista asioista, kuten rahoituksesta parempiin teihin tai puhtaampaan ympäristöön ja moniin muihin asioihin. Lissabonin sopimuksen tullessa voimaan parlamentin ja sitä myöten myös yksittäisten meppien valta vain kasvaa. Itse olen pystynyt vaikuttamaan Itämeristrategiaan liittyvän rahoituksen luomiseen ajamalla strategialle talousarvioon oman budjettikohdan. Nyt päästään vihdoinkin tositoimiin Itämeren pelastamiseksi. Usein ajatellaan, että Brysselin asiat eivät kosketa minua, mutta olitpa nuori tai vanha, mies tai nainen, työntekijä tai yrittäjä, kaupungissa tai maalla asuva, EU koskee meitä kaikkia, vaikka emme aina sitä huomaakaan. EU:n ansiosta voimme helposti matkustaa, opiskella ja työskennellä ulkomailla. Vaikka kaikki edellä kerrottu on positiivista ja totta, ei Euroopan unioniin saa sumeilematta rakastua liikaa. EU:sta tulee paljon säädöksiä, joihin on syytä suhtautua hyvinkin kriittisesti, niin sanottuja kurkkudirektiivejä. Joskus ne saattavat jopa hankaloittaa ihmisten elämää ja kansalaiset kokevat ne negatiivisina. Siksi pitää uskaltaa olla myös terveen kriittinen. Toisinaan pitää uskaltaa myös olla isänmaan asialla ja puolustaa omia etuja rakentavassa hengessä. Ville Itälä |